Pelimaailma

Pelimaailma on keinotekoinen todellisuus, joka luo tunteen, että peli kiinnittyy johonkin aikaan ja paikkaan. Pelimaailma kommunikoi teemaa ja sen tulkintaa pelaajille. Samalla luo immersiota, kertoo tarinaa ja toimii siteenä pelihahmojen ja pelin kuvaaman todellisuuden välillä.

Hyvä pelimaailma on sisäisti konsistentti, uskottava ja looginen. Se ei tarkoita, että sen pitäisi olla todellisuuteen pohjautuva tai edes mahdollinen. Mutta mahdottomankin fantasiamaailman pitäisi olla uskollinen itselleen. Pelimaailman on voitava vastata siihen, miksi asioita tapahtuu sen sisällä. Esimerkiksi monessa fantasiaseikkailussa on luolia, jotka kuhisevat hirviöitä. Miksi ne ovat siellä? Mitä ne tekevät silloin, kun ei löydy sankareita rusikoitaviksi? Entäpä, miksi talouspeleissä kerätään rahaa, vaikutusvaltaa tai pisteitä? Millaisia lainalaisuuksia maailmassa on?

On olemassa todellisuuteen tai valmiisiin asetelmiin, kuten Star Warsiin tai Marvelin maailmaan, perustuvia pelimaailmoja. Maailmat voivat olla myös fiktiivisiä ja itse rakennettuja. Monesti maailman rakentaminen on mukavaa, mutta kärsivällisyyttä ja huolellisuutta vaativaa puuhaa. On syytä tutustua taustoihin ja lukea vaikka pari kirjaa aiheesta. On vähän tyhmää, jos muinaiseen historiaan sijoittuvassa pelissä onkin renesanssiajan haarniskoita ja laitteita, jotka keksittiin paljon myöhemmin. Yhtä lailla tyhmää ovat yksiulotteiset pahikset, joiden päätehtävä on olla paha ilman sen suurempaa agendaa tai syytä mokomalle.

Subjektiivisesti arvioituna mielenkiintoisia ja hyvin kehiteltyjä pelimaailmoja löytyy valmiista asetelmista mm. Tolkienin Keskimaahan sijoittuva War of the Ring tai muuten kieli poskella suunniteltuun Star Wars universumiin sijoittuva Star Wars Rebellion. Roolipeleistä Glorantha on sikäli uniikki, että se sijoittuu huomattavasti varhaisempaan historiaan kuin klassinen Dungeons & Dragons ja sen monet kloonit. Inspiraationa on monia tuntemattomampia mytologioita kuin perus germaaninen fantasia. Mielipiteitä on toki monia, mutta hyvä pelimaailma on immersiivinen ja mielenkiintoinen tutkia. Samalla se antaa puitteet tarinalle ja ilmentää teemaa luomalla ehjän kokonaisuuden.

Maailman rakentamista voi tehdä alhaalta ylös, pienistä yksityiskohdista ja pelin tapahtumapaikoista alkaen. Niistä sitten muodostuu isompi kokonaisuus. Joskus tämä lähestyminen johtaa epäyhtenäiseen maailmaan, jota pitää viilailla ajan saatossa. Toinen vaihtoehto on hahmotella ensin maailman isot suuntaviivat, kulttuurit ja historia, ja vasta sitten rakentaa sinne luolia ja kaupunkeja – tai mitä ikinä pelisi sitten kaipaakaan. Tässä on kova työ ennen kuin pääset itse pelin pariin. Toisaalta maailma on usein loogisempi ja orgaanisempi. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa, kunhan maailma palvelee peliäsi ja on toimiva. Kannattaa pitää mielessä, miten asiat suhtautuvat toisiinsa ja, että niissä on sisäisesti järkeä.

Tässä vaiheessa monen projektin maailmat ovat levällään ja muotoutuvat vähitellen. Valmita ei tietenkään tarvitse vielä olla. Alamme nyt vähitellen hahmottelemaan maailman raameja tai pohtimaan, mitä siellä pitäisi peliä varten olla. Case-esimerkkinä tutkimme jo melko pitkälle kehiteltyä roolipelimaailmaa ja sitä, miten se on rakentunut pelien juonen tarpeiden mukaan.

Ensi kerralla tutkiskelemme tarkemmin, miten pelien narratiivi ja progressio syntyy.